Hevosurheiluun kuuluu monia muitakin lajeja kuin yleisemmin tunnetut ravikilpailut ja este-, maasto- sekä kouluratsastuskilpailut. Harvinaisempiin hevosurheilulajeihin kuuluu useita lajeja aina matkaratsastuksesta ja valjakkoajosta ritariratsastukseen. Niitä harrastetaan huvi- ja näytösmielessä, mutta useissa lajeissa myös kilpaillaan lajin säännöstön mukaisesti. Vähemmän tunnetut hevosurheilulajit kasvattavat jatkuvasti suosiotaan hevosharrastajien keskuudessa.

Mäkien yli ja metsien halki

Matkaratsastuksessa mitataan hevosen nopeutta ja kestävyyttä pitkällä matkalla. Laji pohjautuu Venäjän ja Puolan armeijan ratsuväki- ja jalostusohjelmaan. FEI – ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö – hyväksyi matkaratsastuksen viralliseksi ratsastuslajiksi vuonna 1982, ja nykyään lajissa kilpaillaan arvokisatasolla muun muassa Euroopan mestaruudesta sekä maailmanmestaruudesta. Suomessa lajia on harrastettu nykyisessä muodossaan vuodesta 1987.

Lajin kilpailuissa ratsastetaan vaihtelevassa maastossa. Matkat ovat pitkiä, parista kymmenestä jopa satojen kilometrien useamman päivän matkoihin. Kilpailun ratkaisevia tekijöitä ovat matkanteon nopeus, ihanneajassa pysyminen sekä hevosen hyvä kunto ja virkeys. Laji pohjautuu vahvasti hevosen hyvinvointiin ja kunnon kestävyyteen. Näitä tarkkaillaan sekä ennen että jälkeen kilpailun ja pidemmillä matkoilla reitin varrellakin.

Ratsastusta cowboy-hengessä

Maailmassa suosiotaan kovaa vauhtia kasvattava lännenratsastus on kehittynyt Yhdysvalloissa. Se perustuu karjapaimenien käytännön työhön, mikä näkyy lajissa yhä. Lännenratsastuksesta tuli FEI:n hyväksymä laji vuonna 1990. Suomessa siitä tuli virallinen laji vuonna 1994, ja nykyään maassa järjestetään noin parikymmentä eritasoista lännenratsastuskilpailua vuosittain. Suomen mestaruuksista on kilpailtu vuodesta 2007 lähtien.

Lännenratsastus perustuu kestävyyteen, mukavuuteen, keveyteen ja ratsukon hyvään vuorovaikutukseen. Ne olivat aikoinaan karjapaimenten onnistuneen työn edellytyksiä. Lännenratsastukseen kuuluu noin parikymmentä hyvin erilaista alalajia. Lajien kuninkuusluokkana pidetään reiningä. Se on lännenratsastuksen vauhdikas vastine kouluratsastukselle. Ratsukko esittää määrätyn ohjelman ja askellajeista ainoastaan laukka on sallittu. Muut lajit vaihtelevat hevosen esittelyistä karjankäsittelyyn.

Ravia ratsastaen

Monté, tai suomalaisittain raviratsastus, on ravikilpailua ja ratsastusta yhdistävä hevosurheilulaji. Kuten moni muukin hevosurheilulaji, myös se perustuu armeijan tarpeisiin kehittää miestensä ja hevostensa kuntoa. Ensimmäiset lajin kilpailut järjestettiin jo 1800-luvulla, ja Suomen ensimmäinen monté-lähtö ajettiin Vermossa vuonna 1979. Siitä lähtien laji on kuulunut suomalaiseen raviurheiluun.

Raviratsastuksessa ratsastaja istuu hevosen selässä kevyessä istunnassa kuten laukkakilpailuissa. Tällöin hevosen selkä vapautuu työskentelemään vapaasti ja myös ilmanvastus on pienempi. Monté parantaa hevosen koordinaatiota, tasapainoa ja liikkuvuutta, ja siksi se on ravihevosten yleinen treenimuoto. Se tuo vaihtelua treenaukseen ja parantaa siten hevosten mielialaa. Lajin kilpailuissa kilpaillaan lähinnä juuri lämminveriravureilla.

Akrobatiaa hevosen kanssa

Fyysisesti vaativa vikellys yhdistää ratsastuksen ja voimistelun. Siinä hevonen laukkaa halkaisijaltaan vähintään 15 metrin ympyrällä liinassa, jota juoksuttaja pitää ympyrän keskellä. Juoksuttajan tehtävänä on myös säädellä hevosen liikkeitä liinan, ääniapujen ja raipan avulla. Vikeltäjä hyppää liikkuvan hevosen selkään ja suorittaa erilaisia liikkeitä hevosen selässä kaikissa askellajeissa.

Vikellyskin on FEI:n hyväksymä ja kilpailutoiminnan osalta hallinnoima laji. Vaikka lajista tuli virallisesti hyväksytty vuonna 1983, sitä on harrastettu jo kaukana historiassa. Antiikin ajoista alkaen sitä on harrastettu sirkuksissa. Ratsuväessä vikellystä on käytetty koulutusmuotona, jonka tarkoituksena on ollut vahvistaa ratsastajan tasapainoa ja kykyä myödätä hevosen liikkeitä.

Valjakot viehättävät

Ravikilpailujen lisäksi toinen hevosen ajamiseen perustuva hevosurheilulaji on valjakkoajo. Vaikka siinä ei olekaan kyse ratsastuksesta, se perustuu ratsastusurheilun kattojärjestöjen alaisuuteen. Niin myös Suomessa, jossa laji on Suomen Ratsastajainliiton alainen. Valjakkoajo rantautui Suomeen 1980-luvun loppupuolella sipoolaisen Savijärven kartanon isännän Rolf Simonsénin johdolla. Suomi on saavuttanut menestystä lajin kansainvälisissäkin kilpailuissa.

Valjakkokokeissa kilpaillaan yksikkövaljakkona tai useammalla hevosella parivaljakoin. Tyypillisiin lajin kilpailuihin kuuluu kolme osakoetta: kouluratsastusta muistuttava koulukoe, maastoradalla kuljettava kestävyyskoe sekä tarkkuuskoe. Valjakkoajoon tarvitaan aina ajurin lisäksi groomi, eli avustaja, jonka tehtävänä on tasapainottaa vaunuja jyrkissä käännöksissä. Näyttävyyttä kilpailuissa saadaan vanhoilla ja nostalgisilla vaunutyypeillä sekä niihin sopivilla asusteilla.

Vauhdikas joukkuelaji hevosilla

Hevospoolo on Suomessa melko harvinainen mutta maailmalla hyvinkin suosittu hevosurheilun muoto. Siinä kilpaillaan kahdessa joukkueessa. Hevosen selästä pelaajat lyövät palloa maaliin, pelivälineenä heillä on sikarinmuotoisella päällä varustettu poolomaila. Perinteisesti poolo pelataan ulkona, yleensä nurmella, ja joukkueeseen kuuluu neljä pelaajaa. Monista muista hevosurheilulajeista poiketen ratsastajat vaihtavat hevosia kilpailun aikana useaan kertaan.

Hevospoolo ei ole FEI:n alainen hevosurheilulaji. Virallisissa kilpailuissa noudatetaan Kansainvälisen Poololiiton sääntöjä, näin myös Suomessa. Lajin harrastus on alkanut Suomessa 1989. Hyvinkäälle perustettiin ensimmäinen pohjoismaalainen pooloklubi sekä täysikokoinen nurmikenttä. Pooloa on pelattu jo kaukana historiassa ja eri puolella maailmaa. Britit toivat lajin Eurooppaan 1800-luvulla. Isossa-Britanniassa poololla onkin vahvin suosio Euroopassa.

Keskiaikaista ratsastusta

Suosiotaan on kasvattanut keskiaikaiseen ratsastukseen ja ritarikulttuuriin perustuva ratsastus. Lajissa ei ole virallisia kilpailuja, mutta taitoja esitellään erilaisissa näytöksissä. Turnajais- ja ritariratsastukseen kuuluu erilaisten aseiden käyttö hevosen selässä. Aseina voi olla esimerkiksi peitsi tai jousipyssy. Lajissa on tärkeää ratsastajan tasapaino sekä kyky ohjata hevosta vain yhdellä ohjalla tai jopa ilman ohjia.

Hevosurheilu vie mukanaan

Edellä mainittujen lisäksi on monia muita harvinaisempia mutta erittäin mielenkiintoisia hevosurheilulajeja. Niitä ovat esimerkiksi laukkaratsastus, peitsikilpailut, vaellusratsastus ja polocrosse. Hevosurheilu ovat jännittävää seurata ja harrastaa. Siinä kiehtoo yhteistyö ison eläimen kanssa. Hevosurheilulajit ovat paitsi kilpailutoimintaa, monelle myös rakas harrastus. Yhteinen harrastaminen hevosen kanssa lisää hyvinvointia sekä keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *