Esteratsastus on ratsastuksen laji, jossa ratsastaja ja hevonen, eli ratsukko, pyrkivät selvittämään esteradan mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin virhepistein. Virhepisteitä annetaan esteen pudottamisesta, hevosen kieltäytymisestä ylittää este, kumoon ratsastuksesta tai annetun enimmäisajan ylittämisestä, tulos hylätään automaattisesti ratsastajan suistuttua satulasta. Kilpailut järjestetään suurella kentällä, jonka pohja voi olla esimerkiksi hiekkaa tai nurmea sekä kylminä vuodenaikoina maneesissa tai muissa lajiin soveltuvissa halleissa. Kilpailuissa esteiden määrä vaihtelee usein kahdeksan ja kahdenkymmenen esteen välillä ja niiden korkeus vaihtelee ratsastettavan luokan mukaan. Kilpailuja järjestetään harjoituskilpailuista aina kansainvälisiin kilpailuihin. Kilpailuiden arvostelumenetelmät vaihtelevat sen mukaan, millä tasolla kilpaillaan: matalissa ja helpoissa luokissa arvostelumenetelmät ovat löyhemmät kuin korkeissa ja vaativissa luokissa.

Esteratsastus on laji, joka vaatii täydellistä yhteistyötä hevosen ja ratsastajan välillä. Hevosen tulee olla hallittavissa ja sen oltava tottelevainen, jotta ratsastaja pystyy tuomaan sen radalla oikeaan kohtaan esteiden ylitystä varten. Estehevosen tulee olla lahjakas hyppykyvyiltään ja sen jalkojen tulee kestää rasitusta, sillä esteeltä alas tultaessa toinen etujalka joutuu ottamaan hetkellisesti koko hevosen ja ratsastajan painon vastaan.

Esteratsastuksen historiaa

Esteratsastus on vanha laji, joka on ollut osana olympialaisia jo vuodesta 1900 asti. Lajin kehittyminen sai alkunsa kun maastossa ratsastaessa tuli vastaan erilaisia luonnon esteitä, joita oli pakko ylittää jatkaakseen matkaa. Tämän vuoksia esteiden ylittämisestä tuli vanha ratsastuksen taito. Nykypäivän esteratsastus on kuitenkin kehittynyt tämän jälkeen paljon ja alun perin se kehiteltiin armeijan käyttöön. Esteratsastuksen kilpailuita järjestetään ympäri maailmaa ja lajissa kilpaillaan myös maailmanmestaruudesta joka neljäs vuosi. Esteratsastuksen valtamaita kautta aikain ovat olleet Hollanti, Saksa, Iso-Britannia sekä Irlanti ja nykypäiväinen esteratsastus onkin kehittynyt keski-Euroopan alueella. Alkuaikoina jokainen maa kilpaili esteratsastuksessa omilla säännöillään, mutta FEI (Fédération Equestre Internationale) perustamisen 1921 jälkeen säännöt ovat yhdenmukaiset maiden välillä.

Ratsastajaa koskevat määräykset

Esteratsastuksessa ratsastajan kilpailuasun tulee olla vartaloa myötäilevä ratsastustakki ja/tai turvaliivi, jonka alla on valkoinen solmio, plastron tai muu kauluksellinen ratsastuspaita sekä valkoiset tai vaaleat ratsastushousut, jalassaan ratsastajalla tulee olla ratsastussaappaat sekä päässä kiinnitetty hyväksytty turvakypärä. Mikäli kilpailuissa saa ratsastaa ilman ratsastustakkia, tulee paidassa olla hihat (joko lyhyet tai pitkät) sekä paidan kaulusten sekä pitkähihaisen paidan hihansuiden tulee olla valkoiset. Harjoituskilpailuissa sekä alle 110 cm luokissa riittää siisti ratsastusasu. Sotilas-, poliisi- tai muut vastaavat henkilöt saavat kilpailla esteratsastuksessa päällään virka-asu, mutta pakollista on käyttää hyväksyttyä turvakypärää. Oikeanlaisen kilpailuasun ja turvakypärän käyttäminen on tärkeää, sillä ratsukon tulos voidaan hylätä esimerkiksi puutteellisen kiinnityksen takia.

Kilpailuiden arvostelumenetelmät

Kilpailuiden arvostelumenetelmät jaetaan kahteen ryhmään: A -luokat eli arvostelu virhepisteiden perusteella sekä C -luokat eli arvostelu ajan perusteella. A -luokissa lasketaan yhteen ratsukon saamat virhepisteet esteiltä sekä ylitetystä enimmäisajasta. A.1 luokassa kaikki samoilla virhepisteillä ratsastaneet ratsukot ovat samanarvoisia, kun taas A.2 luokassa lopputulokseen vaikuttaa sekä virhepisteet että aika. Näissä luokissa voi olla käytössä myös uusinta, jossa ratsukko suorittaa lyhennetyn radan mahdollisimman nopeasti. Lopullisen tuloksen määräävät uusinnassa saadut tulokset. Esimerkiksi A.1.1. on luokka, jossa ratsastetaan ensin perusrata, jonka puhtaasti suorittaneet ratsukot ratsastavat yhden uusinnan. C -luokissa ratsukon virheet muunnetaan sekunneiksi, jotka lisätään ratsukon saamaan suoritusaikaan. Tällöin ratsukot asetetaan järjestykseen lopullisen tulosajan, eli suoritusaika ja virhesekunnit, perusteella.

Suomalaisia esteratsastajia

Sebastian Numminen (s. 1976) on Suomen menestyneempiä esteratsastajia. Nykyään Numminen omistaa oman kilpatallin Ruotsissa Gualövissä. Nummisen parhaita sijoituksia uralta on esimerkiksi, Ruilan Nations Cupin GP voitto vuonna 2012, Ypäjän GP voitto vuonna 2006 sekä Drammenin GP voitto vuonna 2003. Mikael Forstén (s. 1969) on suomalainen esteratsastaja, joka pitää Stal Forsten-Pentti tallia Etelä-Hollannissa Guttecovenissa. Forstén on muun muassa viisinkertainen esteratsastuksen Suomen mestari ja pitää hallussaan noin tuhat kansainvälistä sijoitusta. Anna-Julia Kontio (s. 1991) on tämän hetken esteratsastuksen kirkkaimpia tähtiä Suomessa. Nuoresta iästään huolimatta Kontiolla on lukuisia sijoituksia niin koti- kuin ulkomaisista kilpailuista. Tällä hetkellä Kontio toimii saksalaisen J. S. Sportpferde tallin ratsuttajana ja kilparatsastajana.

Esteratsastuksen esteet

Esteratsastuksessa käytetyt esteet tulee rakentaa siten, että ne ovat ulkomuodoltaan ympäristöön sopeutuvia, houkuttelevia sekä vaihtelevia. Ne eivät saa olla epämiellyttäviä eivätkä ne saa aiheuttaa yllätyksiä ratsukoille. Vähintään esteen ylimpien osien tulee pudota, jotta vaaratilanteita ei synny mahdollisissa kontakteissa. Esteen korkeus mitataan esteen keskipisteen kohdalta, sen korkeimmalta olevasta ylitettävästä tarkoitetusta osasta. Esteen pituus kertoo, kuinka pitkä matka on sen putoavien osien välinen vaakasuora etäisyys. Esteratsastuksessa käytetyt esteet eivät ole pelkästään vain korkeita, mutta ne voivat olla myös varsin pitkiä. Eri tyyppiset esteet tuovat esteradalle vaihtelevuutta ja ne tuovatkin rataan omia haasteitaan. Esimerkiksi korkealle esteelle ratsastetaan eri tavalla kuin korkealle ja pitkälle esteelle. Esteratsastus on ratsastuksen suosituin kilpailumuoto ja se on ollut osana olympialaisia jo vuodesta 1900 lähtien. Esteratsastuksen pääideana on ratsastaa esterata mahdollisimman nopeasti mahdollisimman vähillä virhepisteillä. Lajissa voi kilpailla matalista 60 cm harjoituskilpailuista aina kansainvälisiin 170 cm ratoihin asti. Esteratsastus on yksi harvoista lajeista, joissa sekä miehet että naiset kilpailevat samoissa luokissa. Lajissa menestyminen vaatii saumatonta yhteistyötä ratsastajan ja hevosen välillä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *